Taas on aika maistella oman panimon olutta, tyylinä tupla-IPA. Olut on ”kunnianosoitus” panimomme ensimmäiselle keitokselle. Panimon ensimmäisestä panopäivästä tuli juuri vuosi täyteen (20.3.), niin tämähän on mitä mainioin hetki muistella sitä ensimmäistä kertaa ja samalla ihmetellä, mihin ollaan päästy. Alkuperäinen Proto IPA tehtiin mukaillen Mitch Steelen IPA-kirjasta löytyvää reseptiä Thornbridgen Jaipurista, lopputulos oli jotain aivan muuta. Uusi Proto ei pohjaudu Jaipurin reseptiin, vaan enemmänkin alkuperäisen proton spekseihin, tällä kertaa ei kuitenkaan tarvittu kiloa sokeria.
Speksit:
8 Alk. Vol. %, 80 IBU 10 EBC
Erä: #20
Pantu: 11.2.2017
Astioitu: 24.2.2017
Maltaat: Pilsner, Vehnä, Vienna, Munich & Kaurahiutale
Humalat: Cascade, Citra & Nelson Sauvin
Hiiva: Fermentis S04 – British Ale
Muuta: Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Ruosniemen Panimo - Diplomi-insinööri
Lasiin kaatuu kirkkaan kultaista, IPA-lasissa mukavasti vaahtoa vaahtoavaa herkkua. Pelkkä ulkonäkö lupaa raikkautta. Alkuperäinen Proto oli väriltään hieman tummempaa ja ei todellakaan kirkasta (kuva alla). Olimme itseasiassa muodin aallonharjalla, koska nykyään IPA ei voi olla liian samea;) Ensimmäisissä oluissa emme tehneet edes vorlauffia, koska halusimme kaiken vierteen talteen, vettä tuntui menevän huuhteluun enemmän kuin odotimme. Kun huuhtelu oli valmis, mittasimme ominaispainon ja säikähdimme, olimme todella kaukana tavoitteesta. Ensimmäiten keittojemme tehokkuus ei ollut kummoinen, emmekä tajunneet ottaa huomioon suurta haihtumista, mikä on normaalia pienellä laitteistolla. Pelonsekaisessa tilassa painoimme keittoon ison määrän sokeria.
Takaisin olueen, tuoksu on uskomattoman voimakas ja monipuolisen hedelmäinen. Lasia nuuhkiessa löytyy vahvaa passionhedelmää, mangoa, ananasta, greippiä, persikkaa ja kevyttä herukkaisuutta. Pidemmällä nuuhkimisella löytyy jo vähän kevyttä leipäistä maltaisuutta. Alkuperäisessä Protossa ei ollut missään vaiheessa suurta humalan aromia, vaikka kuivahumaloimme isolla kädellä. Olemme huomanneet, että humalointi whirlpoolissa tai hopstandissa antaa paljon paremmin humalan aromia irti. Menihän sitä humalaa keiton lopuksi melkein 30 g/l!
Maku on yhtä raikas kuin tuoksu. Kalsiumsulfaatti terävöittää selkeästi humalan tuntumaa, niin katkeroa ei tarvita yhtä paljoa. Katkero alkaa kevyenä ja voimistuu tiukan greippiseen puraisuun. Vahvuuden maistaa, mutta se ei häiritse, katkero tukee runkoa hienosti. Ison sokerilisäyksen jälkeen alkuperäisen Proton runko jäi vähän kevyeksi, mutta tällä kertaa oluesta saatiin vahvempaa pelkällä maltaalla. Nyt ollaan panimon poikien mielestä loistavan oluen äärellä. Vahvan hedelmäinen humala, mukava katkero, vahva runko ja helppo juotavuus. Tätä reseptiä tekee mieluummin uudelleen kuin alkuperäistä Protoa.
- Ville, Anssi & Jaakko
Hikinen panopäivä ei ole mitään ilman olutta, minkähän sitä korkkaisi? Nyt löytyi kaapista niin legendaarinen olut, ettemme voineet olla myös kirjoittamatta siitä. Olut on haettu Arkadian Alkosta noin puolitoista vuotta sitten, ja siitä lähtien olemme himoinneet pulloa. Koska panimme belgialaista dubbelia, niin kyseinen juoma sopi teemaan täydellisesti ja happamat ovat yksiä suosikkejamme belgeistä. Itse panopäivästä selvisimme ilman ongelmia, mikä helpotti oluen nautiskelua vielä lisää.
Speksit:
Panimo: Bouwerij Rodenbach
Olut: Caractère Rouge
Oluttyyli: Flanders Red Ale
Vahvuus: 7 Vol. %
Katkero: 9 IBU
Kiehuminen saavutettu ja katkerohumalat lisätty, pääsemme viimeinkin korkkaamaan tämän herkun. Lasiin kaatuu kirkkaan kuparinpunaista, vahvasti kuplivaa nestettä. Näyttää melkein limulta, kun kevyt vaahto häviää nopeasti. Ei tarvitse edes nuuhkaista, kun lasista räjähtää hapanta kirsikkaa, kirpeää omenan kuorta, vadelmaa ja kuivaa tammea. Pelkkää tuoksua haluaa nauttia pitkään ja hartaasti. Jokaisella nuuhkaisulla löytyy jotain uutta, tummaa hedelmäisyyttä, tammen vaniljaa ja yrttisyyttä. Pitkän nuuhkimisen jälkeen havahdumme: pitää punnita seuraavat humalat. Humalat ovatkin ainoa, ei niin perinteinen ainesosa dubbelissamme. Päädyimme Palisadeen, koska sitä oli puoli pussia varastossa. Sen ruohoisuus ja kukkaisuus voisi sopia hyvin tasapainottamaan maltaisuutta.
Humalalisäyksen jälkeen siirrymme maisteluun. Hapanta marjaisuutta, pientä karamellista mallasta ja raikasta hedelmäisyyttä maussa. Vahvat hiilihapot, happamuus ja tammen tuoma viinimäinen kuivuus pitävät paketin mukavan kepeänä. Kuivuus ja happamuus saavat käden viemään lasia kohti suuta tiuhaan tahtiin. Yhtäkkiä suruksi huomasimmekin pullon olevan tyhjä. Samalla hetkellä heitettiin loput humalat keittoon ja panot lähestyvät loppua. Mittasimme ominaispainon ja huomasimme, että . Laimennusvesi kiehumaan ja olut jäähtymään, viimeinen hetki muistella tätä herkullista ja hapanta mestariteosta. Siivoamisen ja hiivauksen jälkeen insinöörit painuvat taas koloihinsa ja haaveilevat seuraavista oluista. Insinööripanimolla rakastetaan happamia belgejä, joten 4,5/5.
- Ville & Anssi
On kulunut muutama viikko oluen pullotuksesta, joten on aika tarkastaa työn hedelmät. Tänään on vuorossa shamppanjahiivalla käynyt vaalea ale, Château de Tammela – Brut excellance. Kyseessä on koe-erä oluesta, jota olisi tarkoitus tarjoilla alkumaljana kesällä, kun panimon viimeinenkin insinööri valmistuu. Tarkoituksena oli tehdä mahdollisimman paljon shamppanjaa muistuttava olut. Nyt onkin hyvä hetki miettiä, mitä olut tarvitsee, että se muistuttaisi enemmän shamppanjaa.
Speksit:
6,5 Alk. Vol. %, 40 IBU, 10 EBC
Erä: #18
Pantu: 21.1.2017
Astioitu: 4.2.2017
Maltaat: Pilsner, Vehnä, Vienna, Kaurahiutale & Carapils
Humalat: Cascade & Nelson Sauvin
Hiiva: Vinoferm – Champagne
Muuta: Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Wild Beer Co - Ninkasi
Lasiin kaatuu todella vaaleaa, oljenkeltaista herkkua. Näin ensimaistolla olut on vielä vähän sameaa, mutta pulloista huomaa, että ne kirkastuvat päivä päivältä. Olut vaahtoaa rauhallisesti ja jättää ohuen, mutta pitkään kestävän vaahdon lasiin. Tuoksussa tulee ensimmäisenä selkeä leipäinen vaalea mallas, melkein lager tulee mieleen. Hiiva tuo siis hyvin esiin maltaan aromeita. Pidemmän nuuhkinnan jälkeen alkaa nousta herukkaista, persikkaista ja kevyen appelsiinista hedelmäisyyttä. Taustalla on pieni viinimäinen viba, joka tulee varmaan hiivan ja Nelson Sauvinin yhteispelistä. Tuoksussa voisi tulla vähän enemmän humalaa esiin, ehkä sitä voisi laittaa isomman paukun keiton loppuun. Maussa on kevyttä sitruunaisuutta, makeaa taikinaa ja herukanlehteä. Olut saisi olla selkeästi kuivempi. Seuraavassa oluessa pääkäyminen voitaisiin suorittaa esimerkiksi French Saison -hiivalla ja ottaa shamppanjahiiva mukaan vasta pullokäymiseen. Suutuntuma on melkein kermainen, joten jälkikäymissokeria voisi ehkä vähän lisätä, jos sillä saisi enemmän shamppanjaa muistuttavaa kuplivaa suutuntumaa. Voisikohan siihen myös laittaa tammilastuja sekundääriin, jos siitä saataisiin lisää viinistä tuttuja tanniineja?
Oluessa on kuitenkin paljon hyvää. Se on kevyt, hedelmäinen ja raikas. Siitä löytyy jo jonkin verran viinimäisiä vivahteita, mutta niitä saisi olla enemmän. Pienillä korjauksilla siitä kyllä saadaan erinomainen alkumalja.
- Ville, Anssi & Jaakko
Olimme sopineet suunnittelupalaverin tulevalle kotipanimolaitteistolle. Päivän lähestyessä tajusimme, että meillähän on vielä juomatta vuoden alussa tehtyjen kotiolutvaihtojen jäljiltä oluita! Nehän toimisivat täydellisenä polttoaineena insinöörien aivoille. Tässä kaksi asiaa, joista tykkäämme, kotiolut ja laskelmointi. Olimme tehneet vaihtoja Sorsapuiston panimon ja Mercyrock Microbreweryn kanssa, oluita oli kevyestä ja vaaleasta vahvaan ja tummaan. Väittäisimme, että nyt olisi ainekset erinomaisuuteen.
Viimeinkin se odotettu päivä saapui: oluet kylmässä, pientä suolaista pöydässä, exceli ja piirrokset valmiina. Nyt enää odotetaan, että insinöörit löytävät paikalle. Insinöörihän haistaa excelin kolmen kilometrin säteellä, niin ei mennyt minuuttiakaan, kun joku raapi ovea.
Jotta saatiin suunnittelusuoni sykkimään, korkattiin eka olut, steam beeriä Mercyrockilta. Olut oli vahvan hedelmäinen ja raikas. Tunnelman rentoutuessa insinöörin omatunto nostaa ikävästi päätään: ”ettehän te voi vaan juopotella, piti suunnitella uutta laitteistoa! Mietitään tähän väliin lämpövastuksia ja niiden ohjausta, olisikohan PID ja miten isoa vastusta?”. Nyt kyllä tuli taas jano, seuraavaksi saman panimon ruis-saison. Mekin olemme tehneet ruis-saisonia, niin kiinnosti todella paljon maistaa jonkun muun näkemys tyylistä. Olut on kevyt, vaalean maltainen, hennon sitruksinen ja mausteinen. Oma versiomme on aika paljon ronskimpi, mutta tämä on selkeämpi ja tyylisuuntaan paremmin istuva, erittäin hyvä saison. Omatunto alkaa taas huutamaan: ”Mites ne kattilat, miten isoilla mennään? No 69 litraa tietenkin. Entäs eristykset ja läpivedot?” Hirveen pieniä nää oluet, kun kolmeen pekkaan jakaa, mitäs seuraavaks?
Seuraava olut tuleekin Sorsapuistolta ja se on ruis-kaura IPAa. Olut on makean appelsiininkuorinen ja aprikoosinen. Näitä seuraa rukiin mausteisuutta, tiukka greippinen katkero ja kokonaisuus valuu pehmeästi kurkusta alas. Omatunto ärisee nurkassa: ”Pitäis miettiä sitä laitteistoa eikä pelkkää olutta. Mites vierteen jäähdytys, tehdäänkö perinteinen uppojäähdytin vai olisiko viisaampaa kierrättää vierre jäähdyttimessä? Paljon nopeamminhan se jäähtyy, jos vierre kulkee jäähdyttimen läpi. Mutta silloin tarvitaan hyvä pumppu, mistä semmoinen?” Hiljaa siellä nurkassa, seuraavan oluen paikka: IPAa Mercyrockilta. Panimomestari varoitteli, että IPAa rupeaa jo ikä painaa, mutta ei mitään! Raikasta sitrusta, kevyttä hedelmäisyyttä ja pientä pihkaista humalaa, kiinnostaisi maistaa tuoreena, jos vanha on näin hyvää. Mercyrockilla on selkeästi prosessi kuosissa.
Loput oluet ovatkin tummempia, kuola alkaa jo valua, mutta omatunto mutisee taas jotain: ”Entäs ne laitteet? Mites hanat, liittimet ja letkut? Letkujen pitäis kestää kuumuutta ja muiden osien pitäisi olla varmaan ruostumatonta.” Seuraava olut on kevyt portteri Mercyrockilta. Vahvaa kahvia ja tummaa hedelmäisyyttä, herkullista maitosuklaata, runkoa oluessa on todella paljon vahvuuteen nähden, erinomainen portteri. Viimeinkin omatunto on tyytyväinen: ”Hankintalista ensimmäisistä komponenteista tehty ja kattiloiden rakenne alkaa muodostua, nyt saatte vaan nautiskella.” Toiseksi viimeinen olut on iso imperial stout Mercyrockilta. Intensiivinen ja puhdas olut, espressoa, portviinimäistä hedelmäisyyttä, toffeeta, kitkerää tummaa suklaata ja pientä tuhkaisuutta. Todella hieno ja suoraviivainen olut, olis mielellään juonut enemmänkin.
Ilta pimenee, siirrytään viimeiseen olueen, joka on jo järkälemäinen vahvuudeltaan. Sorsapuiston barley wine on tumma, melkein yhtä tummaa kuin aiempi portteri. Tuoksu on alkuun jopa neutraali, mutta lämmetessään antaa herkullista kuivattua hedelmää, limppua, sherryä, pientä hedelmäistä humalaa ja jopa savuisuutta. Maku on lämmittävä, leipäinen, kevyen mausteinen ja makean kuivatun hedelmäinen. Katkeroa on reilusti ja alkoholi polttelee, eli erinomainen barley wine. Tätä pitäis saada toinen pullo kypsymään, koska näyte oli niin tuore. Kun oluet on juotu ja suunnitelmat kasassa, insinöörit häviävät paikalta nopeasti. Pitää mennä nukkumaan, että jaksetaan tulla takaisin pullottamaan huomenna, unihan maittaa tämmöisen setin jälkeen hyvin.
- Ville, Anssi & Jaakko
Vaikka tykkäämme paljon omista oluistamme, nautiskelemme välillä myös kaupallisia tuotoksia. Älkää säikähtäkö, teemme näitä arvosteluja vain isompien ja herkullisimpien oluiden äärellä. Koska internet on täynnä parempia blogeja olutarvosteluiden suhteen, yritämme enemmänkin keskittyä yleiseen fiilistelyyn ja herkutteluun. Tämän kertainen olut on Evil Twin Brewingin Liquid Double Fudge. Oluen nauttimiseen on myös kotiolutharrastukseen liittyvät syyt. Pullotamme viikonloppuna omaa imperial stouttiamme ja tässä isossa 0,65 litraisessa pullossa on pieni, meidänkin korkittimeen sopiva suu.
Speksit:
Panimo: Evil Twin Brewing
Olut: Liquid double fudge
Oluttyyli: Imperial stout
Vahvuus: 12 Vol. %
Katkero: 60 IBU
Lasiin kaatuu pikimustaa ja öljyistä lientä, jonka päälle laskeutuu pieni ja tiheä maitokahvin värinen huntu. Pelonsekaisin tuntein tartun lasiin. Hetken vain pyörittelen lasia ja ihailen, miten olut tarttuu lasin pintaan, siitäkin voi päätellä, että tässä oluessa on paljon potkua. Ensimmäisellä nuuhkaisulla aistin vähän alkoholia, mutta nopeasti sen yli pyyhkii suuri aalto raakaa kaakaota, nokipannukahvia ja vahvaa tummaa hedelmää. Mitä enemmän olutta tuoksuttelee, tulee mieleen karkkikauppa, suolaista karamellia, palanutta sokeria ja lakritsaa. Tässä vaiheessa painoin pulloon uuden korkin, näin oluesta ei karkaa aromeja ja hiilihappoja. Samalla saan varmistettua, että korkitin pelaa pulloon.
Oluen lämmetessä tuoksusta löytyy jopa pientä tummaa kirsikkaa ja sikaria, ei sikarin savua vaan enemmän sellaista nahkeaa tupakan lehteä. Maku on todella intensiivinen. Pari ensimmäistä hörppyä väreilee pitkin selkärankaa. Ensiksi maistan maitosuklaata, espressoa, rusinaa, kitkerää yrttisyyttä ja salmiakkia. Olut lämmittää, kun se valuu kurkusta alas. Lisää siemailtuani löytyy suklaatryffeliä, pientä viskiä ja havuista humalaa. Tässä vaiheessa alan tuntea, kuinka olut lämmittää koko kroppaa. Maku on alusta loppuun vahva tiukalla katkeron loppupuraisulla. Suutuntuma on kermaisen pehmeä öljyisellä loppuliu’ulla. Tämä on jykevä monsteri, joka pitää tainnuttaa rauhallisesti, ettei se hakkaaa sinut tainnoksiin. Isosta pullosta riittää monelle, mutta tänään se nautiskeltiin aivan itsenäisesti. Taidankin vaipua tästä lyhyille talviunille. Insinööripanimo antaa oluelle ison peukun, 4/5.
- Ville
