Ensipuraisu: Proto IPA Vol. 4

Taas kerran maistellaan oman panimon olutta, tyylinä tupla-IPA. Tätä olutta ollaan maisteltu aiemminkin, esimerkiksi kaksi vuotta sitten. Tämä olut on jo neljäs iteraatio panimomme ensimmäisestä keitoksesta. Panimon ensimmäisestä panopäivästä tulikin juuri kolme vuotta täyteen (20.3.), niin tämähän on mitä mainioin hetki pohtia niitä aiempia panoja, nykyistä tilannetta ja mihin ollaan menossa.  

Alkuperäinen Proto IPA tehtiin mukaillen Mitch Steelen IPA-kirjasta löytyvää reseptiä Thornbridgen Jaipurista, lopputulos oli jotain aivan muuta. Uudemmat Protot eivät pohjaudu Jaipurin reseptiin, vaan enemmänkin alkuperäisen proton spekseihin, nykyään ei kuitenkaan tarvittu kiloa sokeria. Uusimmasta Proto IPAsta tehtiin kolme eri versiota, ajatuksena vertailla eri hiivoja.

Speksit:

8 Alk. Vol. % (52.2 – 8,3% & 52.3 7,7%), 60 IBU, 9 EBC

Erä: #52.1, 2 & 3

Pantu: 26.1.2019

Astioitu: 10.2.2019

Maltaat: Pilsner, Vehnä, Riisihiutale & Kaurahiutale

Humalat: Amarillo, Chinook, Citra & Nelson Sauvin

Hiiva: Fermentis US-05, Mangrove Jack’s Belgian Tripel (52.2) & ”Treehouse”-sekoitus (52.3 lue lisää myöhemmin)

Muuta: Vedensäätöaineet (CaCl, CaSO4 & NaCl)

Oluenpano-olut: Coolhead Brew – Bourbon morning

Vol 4.1 - Classic

Lasiin kaatuu kevyesti sameaa, ikävä kyllä hieman rusehtavaa, tumman kultaista olutta. Väristä päätellen olut on hapettunut pullossa. Tämä on iso riskitekijä vahvasti kuivahumaloiduissa oluissa, mutta välillä pitää ottaa riskejä. Tuoksussa ei vielä tunnu isoja hapettumisen merkkejä. Nenän täyttää sitrushedelmien kirjo, marmelaadia, persikkaa, ananasta, ehkä pientä metsämansikkaa ja vähän hapettunutta toffeeta. Maku on raikas, hedelmäinen, kuiva ja mukava katkero putsaa suun. Oikein onnistunut olut hapettumisesta huolimatta.  US-05 tekee kyllä hyvän ja raikkaan oluen, mutta jotenkin jää kaipaamaan sitä pientä lisähedelmäisyyttä, minkä brittihiivasta saa.

Hapettumisesta huolimatta, tämä on sellainen kuin IPAn (ja oikeastaan suurimman osan oluista) mielestämme kuuluu olla. Olut on kuiva, raikas, hedelmäinen ja katkeroa pitää olla tuntuvasti. Emme yleensä kuivahumaloi (juurikin hapettumisen ja nopean häviämisen takia), vaan painotamme humaloinnin whirlpooliin/hop standiin. Oluemme ovat keränneet kehuja puhtaudestaan ja hiivan neutraaliudesta, mistä on oltava ylpeä, koska oluet käyvät aina ilman lämpötilakontrollia.

Vol 4.2 - Belgian

Seuraavana vuorossa belgialainen versiointi Proto IPAsta. Hiivana käytettiin Mangrove Jack’sin M31 – Belgian Tripel -hiivaa. Päädyimme kyseiseen hiivaan hyvien kokemusten perusteella. Olemme tehneet parikin herkullista WIPAn/witbierin tyylistä olutta tällä hiivalla. Käytämme paljon belgihiivoja, koska ne eivät ole lämpötilalle herkkiä. Monella belgihiivalla saa myös kuivan ja monipuolisen hedelmäisen oluen.

Lasiin kaatuu kevyesti punertavaa, samean keltaista olutta tiheällä vaahdolla. Tuoksussa kirpeää passionhedelmää, sitruksia, aprikoosia, uuniomenaa, ananasta ja kevyttä korianteria. Maku on kuivan hedelmäinen, greippiä, appelsiinimehua ja kevyttä mausteisuutta. Tästä ei voi paljoa parantaa, kuiva, hedelmäinen, monipuolinen ja mausteinen. Vaikka olut vahva, se on todella helposti juotava, mikä myös viehättää meitä belgioluissa. Katkero puhdistaa kivasti suun ja saa huutamaan lisää!

Vol 4.3 – ”Treehouse”

Viimeisenä vuorossa mielenkiintoinen kokeilu. Netistä löytyy pitkä foorumiketju, jossa pohditaan, millaista hiivaa Treehousen panimo käyttää. Treehouse on yksi Yhdysvaltojen kovimpia NEIPA-panimoita. Foorumilla tultiin siihen tulokseen, että panimon hiiva on sekoitus useampaa erilaista hiivaa. Sekoitus koostui: 92%:a Fermentis S04:ää, 5%:a Fermentis T58:aa ja 3%:a Fermentis WB06:aa. Meidän on mahdotonta mitata noin pieniä määriä hiivaa, joten T58 ja WB06 arvioitiin silmällä.

Lasiin valuu taas kevyesti punertavaa sameaa olutta. Tuoksu on mukavan kirpeän hedelmäinen, ananasta, mangoa, limeä, passionhedelmää, omenaa, purukumia ja kevyttä mausteisuutta. Maku on raikkaan hedelmäinen ja katkeroa on kivasti. Omaan makuun tämä on parempi kuin monet NEIPAt. Belgi- ja vehnähiivan tuomat tuoksut ja maut löytää helposti. Onhan tämä parempi kuin pelkkä S04, mutta pudottaisimme muiden hiivojen määriä. Nythän olisi mielenkiintoista maistaa oikeaa Treehousen olutta, mutta se tuskin tapahtuu lähiaikoina.

Pitkän tauon jälkeen IPA maistuu taas todella hyvältä. Joutuu varmaan tekemään lisää lähiaikoina. Insinööripanimon tulevaisuus on menossa selkeästi villimpään suuntaan. Viime kesälle tehdyt kattilahappamat maistuivat ja tekevät paluun lähikoina. Myös panimon ensimmäiset brettaoluet ovat pullossa ja hiivojen päällä uutta kamaa tulossa. Villit ja happamat oluet kiinnostavat paljon.

-        Ville, Anssi & Jaakko

Budapestin oluttärpit

Insinööripanimo palaa blogihommiin melkein vuoden tauon jälkeen. Yritämme tulevaisuudessa kirjoitella blogiin vähän tasaisemmalla tahdilla.

Kävimme pidennetyllä viikonlopulla Budapestissa helmikuun puolessa välissä. En ollut tehnyt laajaa tutkimusta kaupungin oluttarjonnasta, mutta onneksi apuna oli asiantuntevat sukulaiset oppaina. Sää helmikuussa ei ole vielä kovin lämmin (toki paljon parempi kuin suomessa), joten terassille ei vielä tähän aikaan yleensä pääse. Meillä kuitenkin kävi hyvä tuuri, aurinko paistoi jokaisena päivänä ja lämpötila oli ~15 astetta. Olut on Budapestissa halpaa. Ravintolassa tuoppi bulkkilageria oli noin 3€, kallein ostamani tuoppi oli noin 6€ (iso tuoppi DIPAa). Kaupassa halvin olut oli noin 0,3€ (0,5l kuralageria), pienpanimotuotteet liikkuivat 2-6€ alueella.

Saavuimme kaupunkiin puolen päivän aikaan. Veimme tavarat asunnolle ja opas halusi viedä meidät ensimmäisenä lenkille Gellertin mäelle. Lenkillä saikin hyvän nälän aikaiseksi ja asunnolla odotti maistuvaa ja perinteistä kotiruokaa. Kevyen shoppailukierroksen jälkeen Outlet parkissa, kävimme yhdessä Budapestin erikoisuudessa, rauniobaarissa.

Elestö, Tűzoltó u. 22

Elesztö eroaa muista rauniobaareista siinä, että valikoima keskittyy pienpanimotuotteisiin eikä siellä ole samaan tapaan turistien tiedossa. Menimme baariin lauantai-iltana ja paikka oli tupaten täynnä, enimmäkseen paikallisia. Valikoima oli ehkä vähän yksitoikkoista, melkein pelkästään erilaisia pale aleja. Maistellut oluet olivat kuitenkin hyviä: Horizontin Hazy queen NEIPA oli raikas, tuore ja helposti juotava. Pandula beerin Long day blond alessa oli mielenkiintoinen vaniljainen taustavivahde. Ilta päättyi mukavasti Mad scientistin Liquid cocaine DIPAan, oikein herkullinen itärannikon olut.

Neked Csak Dezső!, Rákóczi út 29

Toisena päivänä syötiin paikallista herkkua, Langosta. Uppopaistetun lätyn päälle laitetaan juustoa, hapankermaa ja valkosipulia, niin eihän sitä muuta tarvitse. Jono veti myös niin huonosti, että olut oli juotu ennen ruuan valmistumista. Kurkkua kuivasi vielä enemmän, kun kiersimme Terrorin talon, Unkarin historiaa fasismin ja kommunismin aikoina esittelevä museon.

Neked Csak oli mukava ja tyylikäs baari, jolta löytyi myös oma pieni (~50 l) panimolaitteisto. Hanoja oli melkein 20, mutta oman panimon tuotteita ei ollut kuin yksi tylsä lager. Baari oli aika hiljainen, mikä ei ole kovin ihmeellistä sunnuntai-iltana. Monyon Franky four fingers oli aika suoraviivainen barley wine, olisi kaivannut tynnyrikypsytystä. Horizontin pilot #15 kävi mummon marjamehun korvikkeena, ihan kelvollinen puhdas berliner weisse. Baarissa oli myös pieni kauppa, josta löytyi paikallisia oluita. Mukaan lähti muutama kiinnostava olut, joiden valmistukseen oli käytetty viinirypäleitä.

Hrabal sörözö, Rákóczi út 11

Toinen oppaistamme oli Tsekki ja ylpeä siitä. Koska hän oli joutunut ”sietämään” Unkarilaisia pienpanimo-oluita kaksi päivää, niin kävimme perinteisessä tsekkipubissa. Baari on nimetty kirjailija Bohumil Hrabalin mukaan. Tarjolla oli myös Postřižinskyn ”panimon” (todellisuudessa Pivovar Nymburk) olutta. Panimon oluita ryhdyttiin tekemään eri nimellä, kun kylässä ja panimolla kuvattiin Hrabalin Postřižiny-kirjan perustuva elokuva. Täällä lasiin kuitenkin kaatui Hradecký Klenot 12, aivan loistava suodattamaton pilsner.

Monyo tao house, Kálvin tér 7

Maanantaina ei olutrintamalla tapahtunut mitään erikoista. Kävimme ihailemassa Eztergomin Basilicaa ja kävimme toki Slovakiassa kunnon (eli Tsekkiläisellä) oluella. Joimme tupakansavuisessa pikkupubissa Staropramenit.

Tiistaina, lähtöpäivänä teimme vielä pienen kierroksen oluen merkeissä. Meinasimme mennä Jonas Craft beer houseen, mutta heillä ei ollut tarjolla ruokaa, niin siirryimmekin kauppakeskuksen toiseen päähän lounaalle. Ruuan jälkeen kävelimme kauppahallin läpi Monyon baariin. Ulkonäöltään aika mitäänsanomaton baari, kymmenisen hanaa, pääasiassa panimon omia oluita. Otin huomaamattani valikoiman ainoan oluen, joka ei ollut unkarilainen. Aegirin tynnyrikypsytelty stout oli tiukka ja monipuolinen, vaikka vahvuutta ei ollut kuin 8 %.

Takaisin asunnolle kävellessä vielä Beer to go -olutkauppaan. Samanlainen pieni koppi kuin Tallinnan Koht Ollepööd. Mukaan tarttui muun muassa Mad Scientistin kurkku-paprika -berliner weisse ja vaahterasiirappi barley wine.

Yhteenvetona Budapest on loistava kohde. Matala hintataso, hyvää ruokaa ja juomaa. Pienpanimo-oluiden taso oli tällä otannalla hyvä, yhtään huonoa tai viallista olutta ei joutunut juomaan.

-        Ville