Viimeinkin se odotettu päivä saapui: oluet kylmässä, pientä suolaista pöydässä, exceli ja piirrokset valmiina. Nyt enää odotetaan, että insinöörit löytävät paikalle. Insinöörihän haistaa excelin kolmen kilometrin säteellä, niin ei mennyt minuuttiakaan, kun joku raapi ovea.
Jotta saatiin suunnittelusuoni sykkimään, korkattiin eka olut, steam beeriä Mercyrockilta. Olut oli vahvan hedelmäinen ja raikas. Tunnelman rentoutuessa insinöörin omatunto nostaa ikävästi päätään: ”ettehän te voi vaan juopotella, piti suunnitella uutta laitteistoa! Mietitään tähän väliin lämpövastuksia ja niiden ohjausta, olisikohan PID ja miten isoa vastusta?”. Nyt kyllä tuli taas jano, seuraavaksi saman panimon ruis-saison. Mekin olemme tehneet ruis-saisonia, niin kiinnosti todella paljon maistaa jonkun muun näkemys tyylistä. Olut on kevyt, vaalean maltainen, hennon sitruksinen ja mausteinen. Oma versiomme on aika paljon ronskimpi, mutta tämä on selkeämpi ja tyylisuuntaan paremmin istuva, erittäin hyvä saison. Omatunto alkaa taas huutamaan: ”Mites ne kattilat, miten isoilla mennään? No 69 litraa tietenkin. Entäs eristykset ja läpivedot?” Hirveen pieniä nää oluet, kun kolmeen pekkaan jakaa, mitäs seuraavaks?
Seuraava olut tuleekin Sorsapuistolta ja se on ruis-kaura IPAa. Olut on makean appelsiininkuorinen ja aprikoosinen. Näitä seuraa rukiin mausteisuutta, tiukka greippinen katkero ja kokonaisuus valuu pehmeästi kurkusta alas. Omatunto ärisee nurkassa: ”Pitäis miettiä sitä laitteistoa eikä pelkkää olutta. Mites vierteen jäähdytys, tehdäänkö perinteinen uppojäähdytin vai olisiko viisaampaa kierrättää vierre jäähdyttimessä? Paljon nopeamminhan se jäähtyy, jos vierre kulkee jäähdyttimen läpi. Mutta silloin tarvitaan hyvä pumppu, mistä semmoinen?” Hiljaa siellä nurkassa, seuraavan oluen paikka: IPAa Mercyrockilta. Panimomestari varoitteli, että IPAa rupeaa jo ikä painaa, mutta ei mitään! Raikasta sitrusta, kevyttä hedelmäisyyttä ja pientä pihkaista humalaa, kiinnostaisi maistaa tuoreena, jos vanha on näin hyvää. Mercyrockilla on selkeästi prosessi kuosissa.
Loput oluet ovatkin tummempia, kuola alkaa jo valua, mutta omatunto mutisee taas jotain: ”Entäs ne laitteet? Mites hanat, liittimet ja letkut? Letkujen pitäis kestää kuumuutta ja muiden osien pitäisi olla varmaan ruostumatonta.” Seuraava olut on kevyt portteri Mercyrockilta. Vahvaa kahvia ja tummaa hedelmäisyyttä, herkullista maitosuklaata, runkoa oluessa on todella paljon vahvuuteen nähden, erinomainen portteri. Viimeinkin omatunto on tyytyväinen: ”Hankintalista ensimmäisistä komponenteista tehty ja kattiloiden rakenne alkaa muodostua, nyt saatte vaan nautiskella.” Toiseksi viimeinen olut on iso imperial stout Mercyrockilta. Intensiivinen ja puhdas olut, espressoa, portviinimäistä hedelmäisyyttä, toffeeta, kitkerää tummaa suklaata ja pientä tuhkaisuutta. Todella hieno ja suoraviivainen olut, olis mielellään juonut enemmänkin.
Ilta pimenee, siirrytään viimeiseen olueen, joka on jo järkälemäinen vahvuudeltaan. Sorsapuiston barley wine on tumma, melkein yhtä tummaa kuin aiempi portteri. Tuoksu on alkuun jopa neutraali, mutta lämmetessään antaa herkullista kuivattua hedelmää, limppua, sherryä, pientä hedelmäistä humalaa ja jopa savuisuutta. Maku on lämmittävä, leipäinen, kevyen mausteinen ja makean kuivatun hedelmäinen. Katkeroa on reilusti ja alkoholi polttelee, eli erinomainen barley wine. Tätä pitäis saada toinen pullo kypsymään, koska näyte oli niin tuore. Kun oluet on juotu ja suunnitelmat kasassa, insinöörit häviävät paikalta nopeasti. Pitää mennä nukkumaan, että jaksetaan tulla takaisin pullottamaan huomenna, unihan maittaa tämmöisen setin jälkeen hyvin.
- Ville, Anssi & Jaakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti