Uuden panimon rakennusprojekti

Tampereen insinööripanimon järjen ääni täällä hei (jossain blogitekstissämme minua, Jaakkoa, tituleerattiin porukkamme järjen äänenä). Katsotaan, muuttuuko mielipiteenne tämän tekstin perusteella. Vuosi 2017 lähenee loppuaan ja lisäksi myös panimoporukkamme pikkujoulut sekä ensimmäiset panot uudella laitteistolla. Yhtiöokouksessa (pikkujouluissa) suunnittelemme toimintamme tulevaisuutta ja suuntaa mihin haluamme kehittyä. Viime vuoden yhtiökokouksessa olimme kaikki yksimielisiä siitä, että konseptimme ja reseptimme ovat toimivia ja toimintaa pitäisi ehdottomasti kasvattaa.

Vuoden alussa lähdimme pohtimaan vaihtoehtoja keittokalustolle. Ideoimme sähkövastuksilla toimivasta vesivaipallisesta kattilasta ja piirsimme jopa jokusia suunnitelmia. Lähestyimme tilannetta kuitenkin liian monimutkaisen ajattelun kautta, onhan sellaisia jo olemassa. Alkuperäiset suunnitelmamme muuttuivat nopeasti itsetehdyistä kattiloista sähkövastuksilla lämpiäviin vesivaipallisiin suurtalouskattiloihin. Alussa huomasimme, että kattiloiden hinnat olivat uutena korkeita, reilusti yli budjettimme ja käytetyt viedään käsistä nopeasti. Jokusen kuukauden etsiminen kuitenkin tuotti tulosta ja sopivat kattilat löytyivät nettihuutokaupasta sopuhintaan. Uudet keittokattilamme ovat Metoksen suurtalouskeittiön kippikattilat (2x60 litraa), vuosimalli pyöreästi jostain 1990-luvun nurkilta.

Kattiloiden osto- ja nouto sujui kivuttomasti Anssin kanssa uusiin suunniteltuihin tiloihimme. Uudet laitteet tulivat minun autotalliini, minne tein kesän aikana eristyksiä, jotta tallissa pystyisi työskentelemään myös talvella. Kelien kylmetessä huomasimme, että lämpötilat putoavat eristyksistä huolimatta lähelle nollaa. Tulevaisuudessa pohdimme lattialämmitystä, mikä myös mahdollistaisi oluiden käymisen autotallissa.

Seuraavassa vaiheessa sähköasentajana toimiva kaverini tuli kytkemään kattiloiden sähköt, nyt puhutaan kumminkin 16A 3-vaihevirralla toimivasta laitteistosta. Sähkötöiden jälkeen pääsin testaamaan kattiloiden toiminnan. Testi suoritettiin keittämällä 50 litraa vettä. Lähtölämpötila 12°C, josta lähdin lämmittämään vettä täydellä teholla aina kiehumispisteeseen asti. 88 asteen lämpötilannousu otti laitteistoltamme vain 33 minuuttia, lämmityspuoli on siis kunnossa.

Seuraavaksi mietimme mäskäystä ja siivilöintiä. Tähän asti olimme suorittaneet keittojemme mäskäykset niin sanottuna pussimäskäyksenä, uudella laitteistolla kyseinen pussimäskäys ei tule enää kysymykseen kasvaneen eräkoon vuoksi, joten lähdimme miettimään ratkaisua tähän vaiheeseen. Emme halunneet porata kattilaan reikiä, koska vaipassa on lämmityksen aikana kova paine. Tulimme siihen tulokseen, että tarvitsemme sahdin valmistuksesta tutun kuurnan. Sen avulla voimme suorittaa mäskäyksen jälkeisen siivilöinnin tehokkaammin kasvaneella eräkoolla. Kuurna piirretiin taas paperille ja sen toimintaa alettiin pohtimaan porukalla. Tulimme pääpiirteistä ja materiaaleista yhteisymmärrykseen, jonka jälkeen alkoi raaka-aineiden hankinta.

Kuurna evo1 kasaaminen suoritettiin TIG-hitsauksen harjoitustyönä ammattikoulussa, jonka seurauksena totesin, että 1mm paksu RST ja TIG-hitsaus ei ole kaikkein helpoin ratkaisu. Nyt ensimmäisen kuurnan valmistumisen hetkellä mielessä alkaa pyörimään jo parannusehdotukset Kuurna evo2-versioon. Näin itse tekemällä laitteiston valmistuskustannukset pysyvät hyvin kurissa.

Viimein voimme aloittaa keitot suuremmilla kattiloilla. Uudet tilat ja isommat laitteistot tulevat varmasti ensi alkuun vaatimaan meiltä hieman uuden opettelua, mutten henkilökohtaisesti koe tätä muutosta mitenkään ylivoimaisen haastavana vaan pakollisena ja positiivisena loikkana suurempiin saappaisiin. Seuraava haasteemme oluen valmistuksessa on vierteen jäähdytys keiton jälkeen, tähän vielä mietitään kustannustehokkaita ratkaisuita. Suunnitelmia ja visioita lähdetään taas hiomaan kuntoon ensi vuotta ajatellen. Kerromme tulevaisuudessa tarkemmin prosessista, kunhan saamme askelmerkit kohdilleen. Tyylikkäästi Lontooksi kirjoitettuna; Only god knows what´s coming.

-Jaakko

Château de Tammela – Brut Excellance V.2

Viimeksi kun nautiskelimme blogissa oman panimon ”skumppakaljaa”, pohdimme siihen parannuksia. Olut oli kyllä hyvää, mutta ei tarpeeksi kuohuviinimäistä. Olut pantiin panimon viimeisen insinööriopiskelijan valmistujaisiin eli nyt me kaikki olemme virallisesti insinöörejä! Nyt muistellaan tuota juhlapäivää ja käydään läpi uuden oluen reseptiikkaa.

Speksit:

6,5 Alk. Vol. %, 40 IBU 10 EBC

Erä: #26

Pantu: 4.5.2017

Astioitu: 17.5.2017

Maltaat: Pilsner, Vehnä, Vienna & Kaurahiutale

Humalat: Nelson sauvin & Cascade

Hiiva: Mangrove Jack’s – French saison & Vinoferm - Champagne 

Muuta: Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)

Oluenpano-olut: Nøgne Ø - #100

On sunnuntai: paikat on siivottu, tarjoamiset levitetty pöydälle ja oluet kylmässä, nyt vaan odotetaan vieraita. Kurkimme ikkunasta, milloin näkyy tuttuja ajoneuvoja. Ensimmäiset sukulaiset pöllähtävät pihaan, joten on aika korkata ensimmäinen olut. Patenttikorkki lentää auki isolla pamauksella. Kuohuviinilaseihin kaadetaan oljenkeltaista, hivenen sameaa herkkua paksulla valkoisella vaahdolla. Mallaspohjasta jätettiin Carapils pois, jotta olut kävisi vielä kuivemmaksi. French saison -hiivan avustuksella ollut kävikin melkein nollaan (1.002).  Oluen tuoksu on herkullisen hedelmäinen, herukanlehtinen, pippurisen mausteinen ja kuohuviinimäisen raikas. Humalan aromit ovat huumaavia. Kaikki humalat iskettiin keittoon viimeisen kymmenen minuutin aikana, jotta näin herkullinen aromikkuus saatiin aikaiseksi.

Ensimmäiset vieraat maistavat kuohuvaa ja antavat hyväksyviä katseita. Olutta kehuttiin mahtavan raikkaaksi ja aromikkaaksi. Jopa oluesta vähemmän tykkäävät nauttivat ja toivoivat santsikuppia. Oluen maussa on persikkaa, greippiä, herukkaa, viljaa ja saisonhiivan mausteisuutta. Katkeroa on kyllä, mutta ei mitenkään hyökkäävästi, koska nyt tavoiteltiin enemmän aromikkuutta. Suutuntuma alkaa pehmeänä, mutta taittuu nopeasti suuta kuivattavaan puraisuun, mikä saa jokaisen haluamaan toista suullista. Oluthan tehtiin siis kahdella hiivalla, pääkäyminen Saisonhiivalla. Sen jälkeen olut siirrettiin sekundääriin, missä sekaan heitettiin shamppanjahiivaa. Todella onnistunut olut, joka maistui myös juhlavieraille.

-        Ville

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Olimme sopineet suunnittelupalaverin tulevalle kotipanimolaitteistolle. Päivän lähestyessä tajusimme, että meillähän on vielä juomatta vuoden alussa tehtyjen kotiolutvaihtojen jäljiltä oluita! Nehän toimisivat täydellisenä polttoaineena insinöörien aivoille. Tässä kaksi asiaa, joista tykkäämme, kotiolut ja laskelmointi. Olimme tehneet vaihtoja Sorsapuiston panimon ja Mercyrock Microbreweryn kanssa, oluita oli kevyestä ja vaaleasta vahvaan ja tummaan. Väittäisimme, että nyt olisi ainekset erinomaisuuteen.

Viimeinkin se odotettu päivä saapui: oluet kylmässä, pientä suolaista pöydässä, exceli ja piirrokset valmiina. Nyt enää odotetaan, että insinöörit löytävät paikalle.  Insinöörihän haistaa excelin kolmen kilometrin säteellä,  niin ei mennyt minuuttiakaan, kun joku raapi ovea. 

Jotta saatiin suunnittelusuoni sykkimään, korkattiin eka olut, steam beeriä Mercyrockilta. Olut oli vahvan hedelmäinen ja raikas. Tunnelman rentoutuessa insinöörin omatunto nostaa ikävästi päätään: ”ettehän te voi vaan juopotella, piti suunnitella uutta laitteistoa! Mietitään tähän väliin lämpövastuksia ja niiden ohjausta, olisikohan PID ja miten isoa vastusta?”. Nyt kyllä tuli taas jano, seuraavaksi saman panimon ruis-saison. Mekin olemme tehneet ruis-saisonia, niin kiinnosti todella paljon maistaa jonkun muun näkemys tyylistä. Olut on kevyt, vaalean maltainen, hennon sitruksinen  ja mausteinen. Oma versiomme on aika paljon ronskimpi, mutta tämä on selkeämpi ja tyylisuuntaan paremmin istuva, erittäin hyvä saison. Omatunto alkaa taas huutamaan: ”Mites ne kattilat, miten isoilla mennään? No 69 litraa tietenkin. Entäs eristykset ja läpivedot?” Hirveen pieniä nää oluet, kun kolmeen pekkaan jakaa, mitäs seuraavaks?

Seuraava olut tuleekin Sorsapuistolta ja se on ruis-kaura IPAa. Olut on makean appelsiininkuorinen ja aprikoosinen. Näitä seuraa rukiin mausteisuutta, tiukka greippinen katkero ja kokonaisuus valuu pehmeästi kurkusta alas. Omatunto ärisee nurkassa: ”Pitäis miettiä sitä laitteistoa eikä pelkkää olutta. Mites vierteen jäähdytys, tehdäänkö perinteinen uppojäähdytin vai olisiko viisaampaa kierrättää vierre jäähdyttimessä? Paljon nopeamminhan se jäähtyy, jos vierre kulkee jäähdyttimen läpi.  Mutta silloin tarvitaan hyvä pumppu, mistä semmoinen?” Hiljaa siellä nurkassa, seuraavan oluen paikka: IPAa Mercyrockilta. Panimomestari varoitteli, että IPAa rupeaa jo ikä painaa, mutta ei mitään! Raikasta sitrusta, kevyttä hedelmäisyyttä ja pientä pihkaista humalaa, kiinnostaisi maistaa tuoreena, jos vanha on näin hyvää. Mercyrockilla on selkeästi prosessi kuosissa. 

Loput oluet ovatkin tummempia, kuola alkaa jo valua, mutta omatunto mutisee taas jotain: ”Entäs ne laitteet? Mites hanat, liittimet ja letkut? Letkujen pitäis kestää kuumuutta ja muiden osien pitäisi olla varmaan ruostumatonta.” Seuraava olut on kevyt portteri Mercyrockilta. Vahvaa kahvia ja tummaa hedelmäisyyttä, herkullista maitosuklaata, runkoa oluessa on todella paljon vahvuuteen nähden, erinomainen portteri. Viimeinkin omatunto on tyytyväinen: ”Hankintalista ensimmäisistä komponenteista tehty ja kattiloiden rakenne alkaa muodostua, nyt saatte vaan nautiskella.” Toiseksi viimeinen olut on iso imperial stout Mercyrockilta. Intensiivinen ja puhdas olut, espressoa, portviinimäistä hedelmäisyyttä, toffeeta, kitkerää tummaa suklaata ja pientä tuhkaisuutta. Todella hieno ja suoraviivainen olut, olis mielellään juonut enemmänkin. 

Ilta pimenee, siirrytään viimeiseen olueen, joka on jo järkälemäinen vahvuudeltaan. Sorsapuiston barley wine on tumma, melkein yhtä tummaa kuin aiempi portteri. Tuoksu on alkuun jopa neutraali, mutta lämmetessään antaa herkullista kuivattua hedelmää, limppua, sherryä, pientä hedelmäistä humalaa ja jopa savuisuutta. Maku on lämmittävä, leipäinen, kevyen mausteinen ja makean kuivatun hedelmäinen. Katkeroa on reilusti ja alkoholi polttelee, eli erinomainen barley wine. Tätä pitäis saada toinen pullo kypsymään, koska näyte oli niin tuore. Kun oluet on juotu ja suunnitelmat kasassa, insinöörit häviävät paikalta nopeasti. Pitää mennä nukkumaan, että jaksetaan tulla takaisin pullottamaan huomenna, unihan maittaa tämmöisen setin jälkeen hyvin. 

- Ville, Anssi & Jaakko