Kellarin kätköistä: Lehe Singularity

No HUHHUH, nyt on aikamoista tavaraa maistelussa! Viime Tallinnan reissulla olutkaupoissa tuli vastaan virolaisia tynnyrikypsiä oluita useampikin, mutta tässä joukon varmasti joukon vahvin. Sip - olutkaupassa silmiin osui melkein 20 volttista olutta, ilmeisesti olut on siis imenyt tynnyristä reilusti luonnetta ja alkoholia. Eipä jahkailla enempää, vaan korkataan tämä herkku. Pitäisiköhän napata kaveriksi pieni viskinaukku…

Speksit:

Panimo: Lehe Pruulikoda

Olut: Singularity

Oluttyyli: Barrel Aged Imperial stout

Vahvuus: 18 Vol. %

Vahva viskin tuoksu pöllähtää heti korkin narahtaessa. Piti ihan viedä Glencairn kauemmaksi, ettei tuoksu varmasti tullut viskistä. Lasiin kaatuu pikimustaa, öljyistä ja täysin vaahdotonta olutta. Pääpaino tuoksussa on viskitynnyriä, mutta hetken tuoksutellessa viskin alta paljastuu myös vahvaa kahvia, tummaa suklaata, kanelia, toffeeta, vaniljaa ja tummaa hedelmäisyyttä. Maku on vahva ja jatkaa tuoksun linjoilla. Viskitynnyri jyrää vahvasti melkein kaikkien oluen makujen yli. Itse kaipaisin enemmän stoutin elementtejä tähän pakettiin. Suutuntuma on laihan öljyinen, mikä joko aiheutuu tai on vahvistunut tynnyröinnin myötä. Alkoholi tietenkin maistuu, mutta ei häiritse ja turruttaa suun pikku hiljaa. Loppujen lopuksi kuitenkin erittäin onnistunut tynnyrikypsä stout.

-        Ville

Kellarin kätköistä: Plevnan Siperia 15*

Tällä kertaa kellarista löytyi suomalaista imperial stouttia. Plevnan panimoravintola on tarjonnut herkkujaan tamperelaisille jo vuodesta 1994. Melkein kaikki panimon tuottama olut myydään suoraan ravintolan hanoista, mutta välillä näitä herkkuja on päätynyt ihan pulloonkin. Plevnan Siperia on tiukasti humaloitu imperial stout, jota on löytynyt muutamana vuotena myös Alkosta (13, 15, 16?). Tämä on kellarin viimeinen pullo 15-erää, 16-erää vielä löytyykin.

Speksit:

Panimo: Koskipanimo (Panimoravintola Plevna)

Olut: Siperia

Oluttyyli: Imperial stout

Vahvuus: 8 Vol. %

Lasiin valuu mustaa, melkein öljyistä eliksiiriä. Oluen päälle asettuu kevyt mokan ruskea vaahto. Tuoksu iskee kimppuun kovalla moukarilla. Tuoreen version vahva humalan sitrus ja pihka ovat vaihtuneet lakritsaan ja nokipannukahviin. Tuoksussa tummaa suklaata, espressoa, lakritsanjuurta, paahdettua leipää, kevyttä toffeeta ja savua. Maku on pyöristynyt oikein lempeäksi: maitosuklaata, kuivakakkua, yrttisyyttä, suolaista karamellia ja vähän pihkaa. suutuntuma on herkullisen öljyinen, josta herää tiukkaan katkeroon. 

En kyllä osaa päättää, kumpi on parempi, tuore vai kypsynyt tuote. Tuoreen tavaran greippipuraisu on kyllä hekumallinen, mutta pehmeän lakritsainen nokipannukahvi on myös herkullista. Sovitaan, että tämä on tasapeli ja juodaan vaan paljon Siperiaa, tuoretta ja kypsyteltyä.

-        Ville

Tallinnareportaasi osa 2

Tämä teksti on jatkoa edelliseen tekstiin Tallinnan reissulta. Ensimmäisenä päivänä kävimme muutamassa paikassa, nyt jatketaan kakkospäivän metkuista.

Pööbel,Toompuiestee 16

Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin. Ihasteltuamme Aleksander Nevskin katedraalia, alkoi vatsa huutaa valkosipulileipää. Vilkuilimme karttaa hetken ja huomasimme olevamme lähellä Pööbeliä. Hienossa vanhassa puutalossa on tyylikkäästi laitettu rento ravintola. Olutvalikoima oli vähän suppeampi, mitä lukemamme jutut antoivat ymmärtää, mutta listalta löytyi kuitenkin jotain. Valkosipulileivät olivat jopa parempia kuin Hell Huntissa ja jälkkäriksi napatut pannarit olivat myös loistavia. Tästä olikin hyvä jatkaa Telliskiven suuntaan.

F-Hoone,Telliskivi 60

Telliskiven alueella on paljon hyviä ruokapaikkoja, baareja ja kauppoja. Esimerkiksi Pudel-bar on hyvä paikka pysähtyä oluelle tai sitten voi käydä syömässä intialaisessa ravintolassa Lendav Taldrikissa Kun kaikki design-kaupat oli kierrelty, siirryttiin taas reissun pääasiaan eli ruuan puoleen. F-Hoone on kivasti sisustettu paikka. Ruoka- ja juomalistalta ei ollut vaikea löytää lounasta.  Naudan poski oli hyvää, mutta burgeri oli kuitenkin vähän haaleaa. Juomapuolikin oli oikein hyvässä kunnossa, hyviä oluita, viinejä ja laaja drinkkilista.

SIPveini- ja õllepood, Telliskivi 62

Paluu hotellille tapahtui kahden pysähdyksen taktiikalla, joista toinen oli heti Telliskivessä. SIPissä on hyvä valikoima oluita ympäri maailmaa. Kaupan viinivalikoimaan emme ole kovin tarkasti tutustuneet, joten emme osaa kommentoida sitä hirveän hyvin. SIPissä oli hyvin virolaisia, joista mukaan lähti muun muassa Tankerin Black pearl -sarjan oluita. Kaupasta löytyi myös jenkkiläisen Trappistipanimo Spencerin Holiday ale.

Uba& Humal, Võrgu 3

Toinen pysähdys oli olutfanin paratiisi Uba ja Humal. Kaksi pitkää hyllyä oluita, reilusti laajempi valikoima kuin SIPissä. Valinnan vaikeus meinasi iskeä, kun budjetti ei sallinut ostaa jokaista yhden. Matkaan lähti tynnyrikypsyteltyjä virolaisia, muutama belgi ja norjalainen imperial stout. Tällä reissulla vähemmälle huomiolle jäivät vanhan kaupungin kaksi pienempää olutkauppaa. Drink on hyvä ruokapaikka, jonka yhteydessä on myös kooltaan pieni, mutta valikoimaltaan laaja kauppa. Koht on pienessä porttikongissa lymyilevä todella pieni kauppa, kaupan vieressä on myös yli 600 oluen valikoimalla varustettu baari, joka on ”auki, jos se ei ole kiinni”.

LeibResto ja Aed, Uus 31

Kirsikkana kakun päällä on Leib. Olemme käyneet täällä jo muutaman kerran, emmekä ole koskaan pettyneet. Ravintola sijaitsee skottiklubin hienolla yläpihalla, jossa voi myös syödä kesäisin. Sisustuksesta ja astioista huomaa, että kaikki on mietitty loppuun asti. Ravintolan sommelier on voittanut palkintoja ja sen näkee juomalistasta, joka on laadukas ja laaja. Viinejä on paljon ja harvinaisimpia saa myös laseittain Coravin-laitteen avulla. Listalla on myös huomioitu hienosti virolaiset käsityöoluet ja jokaiselle ruualle löytyy viini- sekä olutparitus.

Aloitimme ruokailun shamppanjalasillisilla ja paikan päällä tehdyllä herkullisella leivällä, josta ravintola on saanut nimensä. Lista on lyhyempi, koska ravintola panostaa paikallisiin satokauden luomuraaka-aineisiin. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään. Alkupalaksi oli yhtä parhaimmista tartareista ikinä. Juomaksi illalliselle löytyi röyhkeän hyvä Barbaresco. Pääruuan pihvi oli mehukas ja helmikanan koipi ehkä hieman vaikeasti syötävä. Jälkiruuan Creme Brulee, jossa oli samaa omatekoista leipää sekä karamellisoitu omena kruunasivat paketin.

-        Ville