Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintola. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. lokakuuta 2017

Tallinnareportaasi osa 2

Tämä teksti on jatkoa edelliseen tekstiin Tallinnan reissulta. Ensimmäisenä päivänä kävimme muutamassa paikassa, nyt jatketaan kakkospäivän metkuista.


Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin. Ihasteltuamme Aleksander Nevskin katedraalia, alkoi vatsa huutaa valkosipulileipää. Vilkuilimme karttaa hetken ja huomasimme olevamme lähellä Pööbeliä. Hienossa vanhassa puutalossa on tyylikkäästi laitettu rento ravintola. Olutvalikoima oli vähän suppeampi, mitä lukemamme jutut antoivat ymmärtää, mutta listalta löytyi kuitenkin jotain. Valkosipulileivät olivat jopa parempia kuin Hell Huntissa ja jälkkäriksi napatut pannarit olivat myös loistavia. Tästä olikin hyvä jatkaa Telliskiven suuntaan.


Telliskiven alueella on paljon hyviä ruokapaikkoja, baareja ja kauppoja. Esimerkiksi Pudel-bar on hyvä paikka pysähtyä oluelle tai sitten voi käydä syömässä intialaisessa ravintolassa Lendav Taldrikissa Kun kaikki design-kaupat oli kierrelty, siirryttiin taas reissun pääasiaan eli ruuan puoleen. F-Hoone on kivasti sisustettu paikka. Ruoka- ja juomalistalta ei ollut vaikea löytää lounasta.  Naudan poski oli hyvää, mutta burgeri oli kuitenkin vähän haaleaa. Juomapuolikin oli oikein hyvässä kunnossa, hyviä oluita, viinejä ja laaja drinkkilista.


Paluu hotellille tapahtui kahden pysähdyksen taktiikalla, joista toinen oli heti Telliskivessä. SIPissä on hyvä valikoima oluita ympäri maailmaa. Kaupan viinivalikoimaan emme ole kovin tarkasti tutustuneet, joten emme osaa kommentoida sitä hirveän hyvin. SIPissä oli hyvin virolaisia, joista mukaan lähti muun muassa Tankerin Black pearl -sarjan oluita. Kaupasta löytyi myös jenkkiläisen Trappistipanimo Spencerin Holiday ale.


Toinen pysähdys oli olutfanin paratiisi Uba ja Humal. Kaksi pitkää hyllyä oluita, reilusti laajempi valikoima kuin SIPissä. Valinnan vaikeus meinasi iskeä, kun budjetti ei sallinut ostaa jokaista yhden. Matkaan lähti tynnyrikypsyteltyjä virolaisia, muutama belgi ja norjalainen imperial stout. Tällä reissulla vähemmälle huomiolle jäivät vanhan kaupungin kaksi pienempää olutkauppaa. Drink on hyvä ruokapaikka, jonka yhteydessä on myös kooltaan pieni, mutta valikoimaltaan laaja kauppa. Koht on pienessä porttikongissa lymyilevä todella pieni kauppa, kaupan vieressä on myös yli 600 oluen valikoimalla varustettu baari, joka on ”auki, jos se ei ole kiinni”.


Kirsikkana kakun päällä on Leib. Olemme käyneet täällä jo muutaman kerran, emmekä ole koskaan pettyneet. Ravintola sijaitsee skottiklubin hienolla yläpihalla, jossa voi myös syödä kesäisin. Sisustuksesta ja astioista huomaa, että kaikki on mietitty loppuun asti. Ravintolan sommelier on voittanut palkintoja ja sen näkee juomalistasta, joka on laadukas ja laaja. Viinejä on paljon ja harvinaisimpia saa myös laseittain Coravin-laitteen avulla. Listalla on myös huomioitu hienosti virolaiset käsityöoluet ja jokaiselle ruualle löytyy viini- sekä olutparitus.


Aloitimme ruokailun shamppanjalasillisilla ja paikan päällä tehdyllä herkullisella leivällä, josta ravintola on saanut nimensä. Lista on lyhyempi, koska ravintola panostaa paikallisiin satokauden luomuraaka-aineisiin. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään. Alkupalaksi oli yhtä parhaimmista tartareista ikinä. Juomaksi illalliselle löytyi röyhkeän hyvä Barbaresco. Pääruuan pihvi oli mehukas ja helmikanan koipi ehkä hieman vaikeasti syötävä. Jälkiruuan Creme Brulee, jossa oli samaa omatekoista leipää sekä karamellisoitu omena kruunasivat paketin.

-        Ville


maanantai 30. lokakuuta 2017

Tallinnareportaasi osa 1

Tallinna on oluesta nauttivalle loistopysähdys. Olimmekin puolison kanssa siellä viime viikonloppuna ja haluamme jakaa vähän tärppejä reissulta. Kaikki kohteet eivät liity olueen, mutta suosittelemme niitä joka tapauksessa, jos joskus päädytte Tallinnaan.


Laiva on mielestämme enemmän semmoinen pakollinen paha, jotta pääsee paikalle. Menimme yli Eckerö Linen MS/Finlandialla. Tax free valikoima on parantunut ajan myötä, mutta matkaan ei löytynyt kuin pullo Kalevala giniä. Laivan baareissa löytyi jopa muutama ihan mielenkiintoinen olut, mutta tällä kertaa oltiin autolla liikenteessä, niin ne jätettiin sinne.


Saavuttuamme Tallinnaan aloitimme navigoimalla hotellille ja sen vieressä olevalle parkkipaikalle. Yövyimme aivan satamassa sijaitsevassa Hotel Euroopassa. Se on mielestämme hyvä ja siisti hotelli hyvällä sijainnilla. Eipä hotellissa muuta tehdä kuin käydä nukkumassa. Viereinen parkkipaikka oli halpa, vain 3,5€/24 h, mutta se onkin vain pelkkä hiekkakenttä. Emme jättäneet autoon mitään, niin pystyimme nukkumaan rauhallisin mielin.


Ensimmäinen asia, mitä me tarvitsemme Tallinnassa ovat valkosipulileivät. Leivät paistetaan voissa, isketään iso tujaus valkosipulia sekaan, tarjoillaan kurkkudipin kanssa ja ovat täydellistä olutruokaa. Suuntasimme vanhaan kaupunkiin ja siellä Hell Huntiin. Tämä oli varmaan jo vähintään viides kerta siellä. Tila on rento ja seinillä on mielenkiintoista vaihtuvaa taidetta. Ravintolassa on maukkaita omia oluita ja siideriä sekä hyvä pullovalikoima. Omat oluet on tullut testattua aiemmilla reissuilla, niin keskityin muihin virolaisiin panimoihin. Valkosipulileivän lisäksi tarjolla on paljon muutakin, söimme lounaaksi hyvät burgerit.


Ennen illallista meidän alkoi tehdä mieli cocktaileja. Pienellä googlailulla löytyikin Frank. Baarin tilat ovat todella hienot ja tyylikkäät. Maistamamme cocktailit, Julep, GT ja Negroni olivat oikein onnistuneita, vaikka olivatkin ihan Suomen hinnoissa. Palvelu oli aika heikkoa ja hidasta. Ajattelimme sen johtuvan kiireisestä illasta, mutta kävimme siellä vielä lounaalla melkein tyhjässä salissa ja palvelu oli samanlaista. Ravintolassa oli kuitenkin paljon paikallisia, paikka oli aivan täynnä esimerkiksi perjantai-iltana. Philly cheese steak oli kuitenkin herkullista ja ruokalista oli hyvä. Toivomme tämän tyylisiä konsepteja Suomeenkin.


Frankin hitaan palvelun takia kiiruhdimme illalliselle Mooniin. Löysimme ravintolan, kun kävimme pari vuotta aiemmin mahtavassa Kolm Sibulat -ravintolassa, joka on samassa omistuksessa. Ravintola kivasti sisustettu ja kodikas. Venäjän suuntaan taittava ruokalista oli mielenkiintoinen ja sieltä löytyikin useampi kiinnostava herkku. Keittiön tervehdys oli hyvä, blinit kuohkeita, ankan rinta täydellisesti paistettu ja aterian kruunasi pihlajanmarjasnapsi. Kiovan kana näytti vähän ankealta, koska puoliso ei voinut allergian takia ottaa pähkinäistä lisuketta, eikä keittiö tarjonnut tilalle mitään. Tarjoilija oli todella ystävällinen, vaikka leipää ja vettä ei meinattu saada pöytään.

Koska ravintola oli aivan olutkaupan vieressä, ehdimme vielä hakea illaksi oluet. Jatketaan siitä kuitenkin seuraavassa osassa…

-        Ville