Kellarin kätköistä: Westvleteren XII

Nyt korkataan yksi olutmaailman suurimpia tähtiä. Kyseessä on belgialaisen Westvleterenin trappistipanimon valikoiman vahvin eli numero 12. Tämän lisäksi panimon valikoimassa on 5,8 %:n Blonde ja 8 %:n numero 8. Olut löytyy monelta ”maailman parhaat oluet” -listalta, osittain varmaan siksi, että sitä sai pitkään ostettua pelkästään suoraan panimolta ja vain tiettyinä päivinä. 2012 olut meni kuitenkin laajempaan jakeluun, kun luostari tarvitsi rahaa korjaustöihin. Olut tuli nyt myös Alkon valikoimaan (aika suolaiseen hintaan), niin pitihän se ottaa testiin. Avataan nyt tämä olut, niin nähdään, onko tämä legenda mistään kokoisin.

Speksit:

Panimo: Westvleteren Abdij St. Sixtus

Olut: 12 (XII)

Oluttyyli: Belgian dark strong ale

Vahvuus: 10,2 Vol. %

Lasiin kaatuu kirkasta tumman punertavaa herkkua, runsas vaahto haihtuu nopeasti jättäen kevyen pitsin lasiin, todella kaunis olut. Tuoksu on yllättävän neutraali. Pidempään tuoksutellessa löytyy tummaa leipäisyyttä, luumua, kuivattua aprikoosia, yrttisyyttä ja kevyttä marmeladia. Tuoksu ei vahvistunut tai monipuolistunut edes oluen lämmetessä. Maku on kuiva, tumman hedelmäinen, limppuinen, mausteinen ja kevyen paahteinen. Alkoholi ei maistu. mutta lämmittää taustalla.  Suutuntuma on kevyen kermainen, hiilihapot pistelevät kivasti lopussa.

Täytyy kyllä sanoa, että ei mene itsellä maailman parhaiden oluiden joukkoon, esimerkiksi Rochefortin 10 painelee heittämällä ohi. Esimerkiksi viime vuoden Tallin craft beer weekendeillä virolainen Lehe tarjosi tätä olutta omanaan, eikä se saanut täysiä pisteitä kaikilta. 12 on kuitenkin puhdas ja klassinen esimerkki tyylistään, mutta on vähän turhan suoraviivainen. Oluen parasta ennen -päivämäärä on 2020 eli olut on vielä nuori. Toinen pullo löytyy vielä kellarista, että katsotaan, mitä ikäännytys tuo tullessaan.

-        Ville

Ensipuraisu: Numero 10 -Quadrupel

Nyt ollaan isojen makujen äärellä. Neljä kuukautta sekundäärissä viettänyt quadrupel. Idea oluen valmistukseen syntyi, kun valmistimme kevyempää belgityylistä olutta. Numero 6 (dubbel) kävi WLP 550 -hiivalla ja pullotuspäivän koittaessa keitimme kaksi noin 12 litran erää vahvempaa olutta suoraan hiivakakun päälle. Kolmen kuukauden käymisen jälkeen puolet oluesta sai vielä kuukaudeksi sekaansa portviinissä liotettuja tammilastuja.

Speksit:

10,4 Alk. Vol. % (10,6 tammiversio), 45 IBU 47 EBC (49 tammiversio)

Erä: #23

Pantu: 26.3.2017

Astioitu: 20.8.2017

Maltaat: Pale Ale, Munich, Vehnä, Tumma Kandisokeri, Cararye, Kaurahiutale & Suklaavehnä

Humalat: Magnum & Styrian Goldings

Hiiva: WLP 550 – Belgian Ale

Muuta: Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish Mossia (kirkaste) – Portviinissä liotettuja French oak medium toast -tammilastuja toisessa

Oluenpano-olut: Pedal To The Metal - India Dark Ale

Ensimmäisenä maisteluun perusversio. Pienen askartelun jälkeen vahattu korkki irtoaa ja kuuluu pieni sihahdus. Oluessa ei siis vielä ole belgioluille tyypillistä vahvaa hiilihappoisuutta, mikä lupaa hyvää pidemmälle kypsytykselle. Lasiin kaatuu todella tummaa, hieman rusehtavan punertavaa olutta kevyellä mokan värisellä vaahdolla. Tuoksu on vahva ja monipuolinen. Tuoksu alkaa lakritsanjuurella, yrttisyydellä ja kevyellä tupakanlehdellä. Niitä seuraa makeaa kuivattua hedelmää, luumua, saaristolaisleipää ja toffeeta. Maku on makean maltainen, aprikoosia, neilikkaa, kanelia ja kermatoffeeta. Alkoholi ei maistu ollenkaan, mutta tuntuu pienenä lämpönä kurkussa. Suutuntuma on kermaisen pehmeä, joka loppuu mukavaan humalan puraisuun. Loistava olut, lupailee hyvää kypsytyspotentiaalia.

Seuraavaksi käsittelyyn portviinitammilastuversio. Lasiin kaatuu yhtä tummaa, ehkä enemmän punaiseen taittavaa olutta. Hiilihapot ovat tässäkin oluessa samalla tasolla. Tuoksu on uskomaton, perusversion terävämmät tuoksut ovat vaihtuneet pyöreään tummaan marjahilloon ja vaniljaan. Niiden taustalta löytyy kevyttä mausteisuutta, luumua ja limppua. Maku jatkaa tuoksun linjoilla: hilloista, kuivatun hedelmäistä, makean taikinaista ja kevyen mausteista. Tammilastut ja portviini nostivat tämän oluen uudelle tasolle. Maut ovat pyöristyneet ja yhdistyneet herkulliseksi kokonaisuudeksi. Todella onnistunut kokeilu.'

Nämä ovat mielestämme yhdet parhaista oluistamme. Etenkin tammilastuversio on lähellä täydellisyyttä. Ne toimivat myös erinomaisesti juustolautasen kumppanina. Oluet on pullotettu vasta reilu kuukausi sitten, joten näistä tuotteista tullaan kuulemaan vielä. Näissä oluissa on erittäin paljon kypsytyspotentiaalia.

-        Ville, Anssi & Jaakko

Tammen eleganssia olueen

Maistelimme juuri herkullista quadrupeliamme ja siitä vielä maukkaampaa portviinitammilastu-versiota (blogiin juttua myöhemmin) ja ajattelimme avata tammen käyttöä oluessa sekä omia kokemuksiamme.

Ennen pullojen ja myöhemmin tölkkien yleistymistä oluet säilytettiin ja kuljetettiin tammitynnyreissä. Nykyään joillekin oluille kuitenkin tehdään enimmäkseen viimeistelevää säilytystä esimerkiksi viski- ja viinitynnyreissä. Toinen nopeampi ja halvempi tapa saada tammen makua olueen on käyttää esimerkiksi tammilastuja. Silloin tammella on enemmän pinta-alaa, joka vaikuttaa olueen.

Olemme tehneet muutaman kokeilun tammilastujen kanssa. Käytämme tammilastuja noin 1 g/l oluissamme. kokeilimme käyttää suurempaa määrää noin viikon ajan, mutta silloin tammi ja rommi puskivat liikaa läpi. Kypsytys tammilastujen kanssa kesti noin kuukauden. Lastuja voi liottaa muutaman päivän esimerkiksi viskissä, että niihin saa lisämakua. Liotuksen jälkeen jäävä alkoholi kannattaa kaataa pois, koska se on melko kitkerää. Alkoholi myös desinfioi lastut. Jos haluat olueen selkeästi pelkkää tammea, etkä tietyn alkoholin makua, lastut pitää desinfioida Star sanilla tai höyryttämällä.

Tammilastut antavat hienoa monimuotoisuutta olueen ja suosittelemme niitä kaikille. Tulevaisuudessa haluaisimme myös oikeita tammitynnyreitä, joissa voisi rauhassa kypsyttää olutta.

-        Ville, Anssi & Jaakko