Ensipuraisu: Koe-erä No. 1: WLP351 & WLP500

Tällä kertaa maistellaan oluita, jotka ovat ensimmäisiä panoja uusilla 60 litran kattiloilla. 2017 vuoden lopulla oli ensimmäinen panopäivä, jonka lopputuloksena saatiin kolme olutta samalla vierteellä. Vierteen vahvemmasta etuosasta keiteltiin herkullinen DIPA, josta lisää myöhemmin. Loppuvierre keiteltiin ja jaettiin kahteen käymisastiaan tätä hiivavertailua varten. Toisen astian vierre käytettiin White Labsin WLP–351 -hiivalla (Bavarian Weizen ale) ja toinen WLP-500 -hiivalla (Monastery ale). Kumpikaan hiiva ei ole kovin perinteinen pale ale -hiiva, mutta kokeilujen tekeminen on aina mukavaa.

Speksit:

7,1 Alk. Vol. % (6,3 WLP500), 65 IBU, 12 EBC

Erä: #37.1 & 37.2

Pantu: 26.11.2017

Astioitu: 10.12.2017

Maltaat: Pilsner, Vienna, Munich, Vehnä & Kaurahiutale

Humalat: Galena & Mosaic

Hiiva: WLP 351 – Bavarian weizen ale & WLP 500 – Monastery ale

Muuta: Irish Mossia (kirkaste)

Oluenpano-olut: Smoked porter – Alaskan Brewing Co.

Ensimmäisenä maisteluun WLP-351 -versio. Lasiin kaatuu kultaisen oranssia, hieman sameaa olutta tiheällä valkoisella vaahdolla. Tuoksu on yllättävän neutraali. Olemme kerran aiemmin panneet Hopfenweissea samalla hiivalla ja huomasimme saman asian. Tämä hiiva peittää tehokkaasti humalan. Tätä hiivaa pitäisi testata perinteisempään vehnäolueen ja suuremmissa lämpötiloissa, koska tuoksussa ei myöskään ole paljoa vehnälle perinteisiä banaanin ja neilikan aromeja. Käymisen aikana olut antoi lagerkäymisestä tuttuja pistäviä rikin virhemakuja, mutta ne ovat pullossa kadonneet aika hyvin. Tuoksu on leipäinen, viljainen, kevyen persikkainen ja sitruksinen, taustalla lymyilee perinteisempiä vehnän banaania ja mausteisuutta. Mosaicin tarjoamaa trooppista hedelmää ei näy missään. Maku on kuiva, greippinen, maltainen ja vähän yrttinen. Suutuntuma on vielä vähän kevyt, mutta paranee varmasti iän myötä. Katkero on lempeän greippinen, sitä saisi olla omaan makuun enemmän. Uuden laitteiston ensimmäisessä keitossa ei käytetty mitään veden säätöä, kuten kipsiä, millä olutta olisi saatu ehkä vähän raikkaammaksi.

Seuraavaksi käsittelyyn WLP-500 -versio. Lasiin kaatuu saman väristä, ehkä vähän kirkkaampaa olutta. Hiilihapot ovat tässäkin oluessa samalla tasolla. Tuoksu on parempi kuin edellisessä. Siinä on kuivaa mausteisuutta, aprikoosia, appelsiininkuorta, viikunaa ja vähän leipäistä mallasta. Tämäkin hiiva syö aika hyvin humalan pois, räikeää Mosaicia ei löydy taaskaan, mutta hiivan hedelmäisyys paikkaa. Maku jatkaa vahvasti tuoksun linjoilla, belgihedelmää ja mausteisuutta greipin puraisulla. Vaikka WLP-351 -versio kävi useamman ominaispainopisteen kuivemmaksi, tämä olut tuntuu paljon kuivemmalta. Hiivan mausteisuus varmaan aiheuttaa tällaisia tuntemuksia. Suutuntumasta ja katkerosta jää samanlaiset fiilikset kuin edellisessä oluessa.

Tämä oli kiinnostava kokeilu, vaikka kumpikaan olut ei ollut täysin onnistunut. Saatiinpahan kokeilun jäljiltä hiivapankkiin hiivat talteen. WLP-351:stä pannaan varmaan seuraavaksi Dunkelweizenia ja WLP-500 sopisi luultavasti hyvin esimerkiksi Tripeliin. Uusi isompi laitteisto mahdollistaa kokeilua todella paljon. Onhan se tylsää juoda 60 litraa samaa olutta, jos olisi mahdollista saada vaikka 4 erilaista olutta samalla vaivalla.

-        Ville, Anssi & Jaakko

Hiivan uudelleenkäyttö

Kotioluen valmistus on melko huokeaa touhua, mutta siitä saa vieläkin huokeampaa käyttämällä hiivan uudestaan. Yksinkertaisin tapa käyttää hiiva uudestaan on panna olut, antaa sen käydä. Kun olut on pullotettu, keitetään uusi olut vanhan hiivan päälle. Tässä tavassa on kuitenkin muistettava muutama asia: 1. Toimenpidettä ei voi toistaa montaa kertaa, koska jokaisella kerralla hiivakakku ja oluelle sopimattomien partikkelien määrä kasvavat käymisastian pohjalla. 2. Kun panet peräkkäisiä oluita saman hiivakakun päälle, aloita vaaleimmasta ja kevyimmästä, joista siirrytään tummempiin ja vahvempiin. Oluen tumma väri tarttuu hiivaan ja vaikuttaa seuraavan oluen väriin. Vahva olut heikentää hiivan kuntoa. Esimerkiksi me panimme ensiksi 1.060 vahvan ja 30 EBC tumman vierteen, jonka käytimme WLP 550 Belgian ale -hiivalla. Kun olut oli käynyt loppuun ja valmis pullotettavaksi, panimme 1.100 vahvaa ja vähän tummempaa vierrettä suoraan hiivakakun päälle. Kannattaa kuitenkin varoa, etenkin WLP 550:n kanssa, ettei pane liikaa vierrettä käymisastiaan, muuten käy näin:

Toinen tapa käyttää hiiva uudestaan on hiivan pesu. Hiivan pesuun on paljon ohjeita, me olemme oppineet tyylimme tältä videolta, joten emme mene liian syvälle yksityiskohtiin. Hiivan pesu alkaa, kun olut on pullotettu ja käymisastian pohjalla möllöttää tuore hiivakakku. Sen voi jättää käymisastiaan joksikin aikaa, mutta silloin se kuivuu ja hiivan irrottaminen vaikeutuu. Keitetään muutama litra vettä ja jäähdytetään se hiivalle sopivaan lämpötilaan (20−30 astetta). Kaadetaan vesi ja irrotellaan hiiva astian pohjasta sekoittamalla. Tämän jälkeen hiiva jätetään laskeutumaan, joka kestää noin 15−30 minuuttia. Tässä auttaa kirkas käymisastia, jolloin nähdään helposti hiivan erottuminen. Terve hiiva on vaaleaa ja jää leijumaan nesteeseen.

Hiivan erottumisen jälkeen kaadetaan hiivaneste toiseen astiaan niin, että pohjalla oleva tumma materiaali jää ensimmäiseen astiaan. Toisessa astiassa tapahtuu vielä erottumista, taas odotellaan hetki. Kun nesteen pohjalla erottuu tummaa materiaalia, voidaan vaalea neste kaataa desinfioituihin purkkeihin. Ne siirretään jääkaappiin odottamaan tulevaa käyttöä. Purkin kansi kannattaa jättää vähän löysälle, koska hiiva saattaa tuottaa vähän painetta.

Samea neste muuttuu kirkkaaksi muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Purkin pohjalla on vaalea hiivakakku, josta voidaan tehdä hiivastartteri. Kun hiiva otetaan käyttöön, kaadetaan suurin osa kirkkaasta nesteestä pois. Nestettä kannattaa vähän jättää, että hiiva saadaan sekoiteltua irti.

-        Ville, Anssi & Jaakko