Tällä kertaa maistellaan
oluita, jotka ovat ensimmäisiä panoja uusilla 60 litran kattiloilla. 2017
vuoden lopulla oli ensimmäinen panopäivä, jonka lopputuloksena saatiin kolme
olutta samalla vierteellä. Vierteen vahvemmasta etuosasta keiteltiin herkullinen
DIPA, josta lisää myöhemmin. Loppuvierre keiteltiin ja jaettiin kahteen
käymisastiaan tätä hiivavertailua varten. Toisen astian vierre käytettiin White
Labsin WLP–351 -hiivalla (Bavarian Weizen ale) ja toinen WLP-500 -hiivalla
(Monastery ale). Kumpikaan hiiva ei ole kovin perinteinen pale ale -hiiva,
mutta kokeilujen tekeminen on aina mukavaa.
Speksit:
7,1 Alk. Vol. % (6,3
WLP500), 65 IBU, 12 EBC
Erä: #37.1 & 37.2
Pantu: 26.11.2017
Astioitu: 10.12.2017
Maltaat: Pilsner, Vienna,
Munich, Vehnä & Kaurahiutale
Humalat: Galena & Mosaic
Hiiva: WLP 351 – Bavarian weizen ale & WLP
500 – Monastery ale
Muuta: Irish Mossia
(kirkaste)
Oluenpano-olut: Smoked porter – Alaskan Brewing Co.
Ensimmäisenä maisteluun WLP-351
-versio. Lasiin kaatuu kultaisen oranssia, hieman sameaa olutta tiheällä
valkoisella vaahdolla. Tuoksu on yllättävän neutraali. Olemme kerran aiemmin
panneet Hopfenweissea samalla hiivalla ja huomasimme saman asian. Tämä hiiva
peittää tehokkaasti humalan. Tätä hiivaa pitäisi testata perinteisempään
vehnäolueen ja suuremmissa lämpötiloissa, koska tuoksussa ei myöskään ole paljoa
vehnälle perinteisiä banaanin ja neilikan aromeja. Käymisen aikana olut antoi
lagerkäymisestä tuttuja pistäviä rikin virhemakuja, mutta ne ovat pullossa
kadonneet aika hyvin. Tuoksu on leipäinen, viljainen, kevyen persikkainen ja
sitruksinen, taustalla lymyilee perinteisempiä vehnän banaania ja mausteisuutta.
Mosaicin tarjoamaa trooppista hedelmää ei näy missään. Maku on kuiva,
greippinen, maltainen ja vähän yrttinen. Suutuntuma on vielä vähän kevyt, mutta
paranee varmasti iän myötä. Katkero on lempeän greippinen, sitä saisi olla
omaan makuun enemmän. Uuden laitteiston ensimmäisessä keitossa ei käytetty
mitään veden säätöä, kuten kipsiä, millä olutta olisi saatu ehkä vähän
raikkaammaksi.
Seuraavaksi käsittelyyn WLP-500
-versio. Lasiin kaatuu saman väristä, ehkä vähän kirkkaampaa olutta. Hiilihapot
ovat tässäkin oluessa samalla tasolla. Tuoksu on parempi kuin edellisessä.
Siinä on kuivaa mausteisuutta, aprikoosia, appelsiininkuorta, viikunaa ja vähän
leipäistä mallasta. Tämäkin hiiva syö aika hyvin humalan pois, räikeää Mosaicia
ei löydy taaskaan, mutta hiivan hedelmäisyys paikkaa. Maku jatkaa vahvasti
tuoksun linjoilla, belgihedelmää ja mausteisuutta greipin puraisulla. Vaikka
WLP-351 -versio kävi useamman ominaispainopisteen kuivemmaksi, tämä olut tuntuu
paljon kuivemmalta. Hiivan mausteisuus varmaan aiheuttaa tällaisia tuntemuksia.
Suutuntumasta ja katkerosta jää samanlaiset fiilikset kuin edellisessä oluessa.
Tämä oli kiinnostava
kokeilu, vaikka kumpikaan olut ei ollut täysin onnistunut. Saatiinpahan
kokeilun jäljiltä hiivapankkiin hiivat talteen. WLP-351:stä pannaan varmaan
seuraavaksi Dunkelweizenia ja WLP-500 sopisi luultavasti hyvin esimerkiksi
Tripeliin. Uusi isompi laitteisto mahdollistaa kokeilua todella paljon. Onhan
se tylsää juoda 60 litraa samaa olutta, jos olisi mahdollista saada vaikka 4
erilaista olutta samalla vaivalla.
-
Ville, Anssi & Jaakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti