Ensipuraisu: Vulpes vulpes

Tänään maistellaan taas oman panimon herkkua, ruissaisonia, joka on maustettu korianterin siemenillä ja katajanmarjoilla. Vulpes vulpes on kolmas versio panimon saisonista, mutta sitä ei muokattu merkittävästi edellisestä. Oluen kriittinen maistelu tapahtuu vasta nyt, koska tuote oli alkuun hieman sisäänpäinkääntynyt eli vasta nyt oluen oikea luonne on maistettavissa. Tämä on kyllä semmoinen tuote, jota tehdään aivan varmasti lisää, kun panimon suurempi laitteisto on saatu valmiuteen.

Speksit:

6,1 Alk. Vol. %, 38 IBU 22 EBC

Erä: #19
Pantu: 11.2.2017
Astioitu: 24.2.2017

Maltaat: Pilsner, Vehnä, Ruis, Munich, Kaurahiutale & Cararye
Humalat: Saaz
Hiiva: Danstar – Bella Saison
Muuta: Korianterin siemeniä, Katajanmarjoja, Kalsiumsulfaattia (gypsum) & Irish mossia (kirkaste)
Oluenpano-olut: Hedelmäpeli-IPA

Ilta pimenee ja asunto hiljentyy, joten nyt on hyvä hetki nautiskella olutta. Lasiin valuu meripihkan väristä juomaa kevyellä luonnonvalkealla vaahdolla. Siitä tulee mieleen ketunhäntä, josta olut on saanut nimensä. Tuoksu on todella monimuotoinen ja vaatii useamman nuuhkaisun. Lasista pöllähtää kokonainen maustekaappi: korianteria, valkopippuria, lakritsanjuurta, rosmariinia, kanelia ja kardemummaa. Mausteiden alta paljastuu muitakin makuja, makeaa vehnäisyyttä, kuivattua aprikoosia, kirpeää omenan kuorta, kevyttä marjaisuutta ja humalan ruohoisuutta. Maku on yhtä runsas kuin tuoksu: lakritsaa, yrttisyyttä, kevyttä hedelmäisyyttä ja kuivakakkua. Maku alkaa makeana, mutta taittuu kuivaan mausteisuuteen ja terävään katkeroon. Kalsiumsulfaatti taitaa terävöittää humalaa vähän liikaa eli sitä ei kannata seuraavaan versioon laittaa.  Suutuntuma on kuitenkin todella pehmeä, melkein sahtimainen. Sahtimaisuutta vahvistaa vielä rukiisuus ja katajan käyttö. Olut on oikein hyvä ja todella monipuolinen, ehkä jopa liian monipuolinen. Se ei ole kovinkaan perinteinen saison, mutta pienellä raaka-aineiden kirjon kevennyksellä siitä saataisiin täydellinen olut.

- Ville, Anssi & Jaakko